Varmuuden vuoksi, osa 2/2.

“Häpeää ruokkii myös pakkoajatuksista kärsivien luonne, joka on yleensä säntillinen ja täysijärkinen. Tällöin ristiriita näiden ajatusten ja arkiajattelun välillä on maksimaalisen suuri. Ihminen luulee olevansa salahullu, sellainen, joka ei ole vielä tullut kaapista ja tajunnut hirviömäisyyttään.”,

sanoo psykiatri Pekka Laine Kalevan pakko-oireista ajattelua käsittelevässä jutussa. Tässä Varmuuden Vuoksi-jatkotarinan toinen ja viimeinen osa.

Varmuudenvuoksi_osa4_1



Varmuudenvuoksi_osa4_2

Varmuudenvuoksi_osa4_3

Varmuudenvuoksi_osa5flät

Tarinankertoja Eeva osasta 2: “Olen onnekas, sillä pääsin heti mielenterveystoimistoon, sieltä lääkärille, psykiatrille ja lopulta terapiaan. Ahdistuksen ollessa pahimmillaan viikoittaisten mielenterveystoimistokäyntien lisäksi myös lääkitys helpotti oloa. Pelkkä lääke tuskin olisi auttanut paljoakaan, vaan kaikkein eniten koen kuitenkin saaneeni apua keskusteluavusta ja vertaistuesta. En olekaan yksin.
Toivon, että tarinani auttaa ymmärtämään, että pakko-oireinen häiriö on valtavan laaja-alainen sairaus ja siihen voi liittyä hyvin monenlaisia pelkoja ja ahdistuksen aiheita. Se on paljon enemmän kuin käsien liiallista pesua tai hellan nappuloiden tarkastelua.
Haluaisin, että tästä sairaudesta ja muista mielenterveysongelmista puhuttaisiin julkisuudessa enemmän, jottei kukaan toinen joutuisi kärsimään yksin yhtä pitkään kuin minä. Eikä kenenkään tarvitsisi tuntea häpeää sairastumisestaan.
Viivin kanssa työskentely on ollut todella antoisaa ja olen kiitollinen siitä, että hän halusi piirtää tarinani. Viivi tekee todella tärkeää työtä tuodessaan julki erilaisia mielenterveysongelmia. “

Piirtäjä Viivi tarinasta: Tämä oli ensimmäinen hulluussarjakuva, jonka piirtämistä pelkäsin. Aluksi säikähdin jopa Eevaa, koska pelkkä ajatus pedofiliasta on vastenmielinen.

Eeva itse oli kaikkea muuta kuin kauhistuttava tai epäilyttävä: hän vaikutti fiksulta, herkältä ja suunnattoman pelokkaalta. Moni on Eevan tunteva on pedofiliapelosta kuullessaan tyrskähtänyt tahattomaan nauruun. Vakavat pakko-oireet eivät ole naurun asia, mutta reaktio kertonee pelon absurdiudesta.

Vedin syvään henkeä ja kysyin kysymyksiä. Olen siirtänyt Eevan vastauksien herättämän ajatuskulkuni tarinan psykiatrin suuhun. Onko todennäköistä, että pakko-oireileva perheenäiti on kehittänyt itselleen uuden, sairaalloisen pelon pedofiliasta? Vai että sama nainen – vailla minkäänlaisia pedofilian merkkejä historiassaan – olisi sekä pakko-oireinen että salaa itseltään pedofiili?

Kirjoitin ja piirsin tarinan eri tyylillä kuin yleensä. Sarjiksessa on paljon selittävää tekstiä. Tämä siksi, että koomisesti haluan olla herttaisen, älykkään ja välittävän naisen kohdalla aivan varma, että hänet nähdään ja kuullaan oikein. Eevan tarina on malliesimerkki tilanteesta, jossa mieleltään sairastunutta olisi syytä kuunnella ennen kuin menee kuuntelijana raiteiltaan.

Tarina: Eeva

Kuvakäsikirjoitus ja piirtotyö: Viivi Rintanen

©Hulluussarjakuvat 2016/Viivi Rintanen ja Eeva.

Share

4 vastausta artikkeliin ”Varmuuden vuoksi, osa 2/2.

  1. Pedofiilit hirviöiksi yksinkertaistava, vastenmielinen dialogi toimii viestin esilletuomisessa.
    Sellainen kuva kyseisistä ihmisistä on tässä tarkoitus antaa. Koska tarinan hahmoja pelottaa ja inhottaa.

    Piirrostyö vahvistaa tarinaa erinomaisesti, kuten tavallista. Osan 4 ekassa ruudussa on homeinen mustatorvisieni.

    • 18.01.2017 klo 11:15 Viivi sanoi: Muokkaa
      Hei! Totta, tarina puhuu pedofiliasta yleisellä tasolla. Mutta se ei perustavanlaatuisesti väitä pedofiili = ihmishirviö, kuten kommentissasi viittasit. Pedofilian toteuttaminen on tuomittavaa ja väärin yhteiskunnassamme perustellusti. Toteutettu pedofilia on yksiselitteisen vaarallista, piste.
      Eri asia on se, miten pedofilisista ajatuksista kärsivä stigmatisoidaan niin, ettei esimerkiksi apua uskalla hakea. Ja tarinan nainenhan uskaltaa, koska on vakuuttunut olevansa pedofiili. Kuten tarinan naisen peloissa, olisi hirvittävän pelottavaa tulla hirviöksi stigmatisoiduksi jos kärsisi pedofiilisista ajatuksista tai impulsseista. Psykiatri ei viittaa pedofiileihin hirviöinä vaan psyykkisesti sairaina.
      Eikö edellinen ennemmin 1) viittaa avun hakemiseen 2) erota pedofilian ihmisen sairaudeksi, ei tämän hirviömäiseksi minuudeksi?
      Toki saat tulkita tarinan viestin ja homeiset torvisienet tavallasi. Tämä on meidän kaikkien tila. Toivottavasti perusteluni valotti tarkemmin mitä tarkoitin ja mietin tarinaa koostaessani. – Viivi

      • Kyllä valotti, kiitos selvennyksestä.

        Se mikä tökkäsi mua silmään:

        ”Tiedätkös, mikä silti erottaa sinut pedofiilistä? Sinä et ole peto.”

        Lapsus? En oikeastaan halua tietää. Tulkinnanvara on arvokasta taideteoksessa.

        Aviomiehen kommentin ”Sinä et ole hirviö.” tulkitsen tällä kertaa eri lailla.

        Hänen pääaikomuksensa ei ole demonisoida lapsiin seksuualista vetovoimaa kokevia, vaan hälventää rakastamansa henkilön pelkoja.

        Vaikka närkästyinkin tästä sarjakuvasta tuolta osin, en tarkoittanut kommenttiani ilkeilevyydeksi.

        Uskon että päädyit siihen jo suurimmilta osin, mutta halusin selventää, mielenrauhaasi silmällä pitäen. Ja omaani.

        • Moikka, kiitos tarkennuksesta. Nyt kun luin sarjiksen tarkkaavaisemmin uudelleen, dialogia olisi voinut pehmentää. Tarkoitus ei ole demonisoida vaan puhua pakko-oireisesta häiriöstä.
          Dialogissa juuri tuo repliikki (”Sinä et ole peto.”) on oikean psykiatrin oikea lausahdus, jolla hän rauhoitti tarinankertojaa. Tilanteessa psykiatri viittasi naisen sanoihin (pelkäsi olevansa hirviö) ja minä esitin tässä kontekstissa dialogin harhaanjohtavasti. Näin uskon käyneen ja olen siitä pahoillani.
          Ehdottomasti uskon ettet tarkoittanut ilkeillä vaan antaa kritiikkiä. Hyvä, että tämä tuli ilmi ja nämä huomiot jäävät näkyville.
          Terv. Viivi

Vastaa käyttäjälle Viivi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *