Hei kävijä! Tämä blogi on jäädytetty maaliskuussa 2025. Jos linkit hajoavat, löydät sarjikseni Instagramista (@viivi_rintanen).

Miten hulluussarjakuvat on tehty?

Jokainen hulluussarjakuvajakso perustuu todellisen ihmisen kokemuksiin. Vuosina 2015-2020 kuka tahansa hulluutta tai mielen järkkymistä läheltä nähnyt sai lähettää tarinansa minulle, hulluuteen perehtyneelle sarjakuvataiteilijalle. Toteutin 20 saamistani tarinoista nettisarjakuviksi lähettäjien eli tarinankertojien toiveiden mukaan.

Lopputuloksena on ainutlaatuinen kokonaisuus koskettavia, todenmukaisia ja toiveikkaita tarinoita, jotka eivät kaihda vaikeita teemoja. Sarjakuvat käsittelevät esimerkiksi masennusta, syömishäiriöitä, paniikkia, ahdistusta, pakko-oireita ja itsemurha-aikeita. Tarinoita saa käyttää mielenterveys- ja hoitotyön osana tekijöiden luvalla. Minuun saat yhteyden sähköpostilla: hulluussarjakuvia@gmail.com

Jokaisen hulluussarjakuvan tarinaa, käsikirjoitusta ja visuaalista ilmettä tutkailtiin sähköpostivaihdon avulla. Pikkuhiljaa saimme aikaiseksi käsikirjoituksen, jonka pohjalta minä piirsin ja editoin sarjakuvan. Näytin eri työvaiheita kertojille lukuisissa työvaiheissa, jotta osasin tehdä sarjakuvasta sellaisen, joka kuvasi heidän kokemuksiaan ja tuntui heistä hyvältä.

Oli tärkeää, että kertoja tuli nähdyksi ja kuulluksin sarjakuvassaan niin kuin itse halusi. Työskentelimme hitaasti ja monen tarinan tekeminen venyi monivuotiseksi. Moni tarinankertoja koki työskentelyn helpottaneen oloaan tai olleen jopa terapeuttinen kokemus. Itselleni hulluussarjakuvien metodin kehittäminen, sarjakuvien toteuttaminen ja tarinankertojien kanssa työskentely on opettanut enemmän kuin mikään muu työ. Tarinankertojat ovat minulle hyvin merkittäviä ihmisiä, vaikka en heitä hulluussarjakuvien ulkopuolella tunnekaan.

Mikä on hulluussarjakuvien tarkoitus?

Hulluussarjakuvien tärkein tavoite on olla vaikuttavaa mielenterveystyötä ja merkityksellistä sarjakuvataidetta. Yksi blogin yhteiskunnallisista tavoitteista on purkaa hulluusstigmaa eli häpeäleimaa, joka mielen järkkymiseen edelleen liittyy. Siksi olen  suulas hulluuden puolestapuhuja, enkä peittele omaa syömishäiriötaipumustani enää. Sillä jos hulluudesta ei voi päästä, ehkä sentään siihen liittyvästä häpeästä ja paljastumisen pelosta.

Tärkeää on myös se, että hulluussarjakuvissa me hulluutta kokeenet kerromme itse, miltä sekoaminen tuntuu. Minä ja jokainen kertoja olemme eläneet erilaisten hulluuksien kanssa. Kuten Blogin periaatteissa perustellaan, on myös meidän asiamme kertoa, mitä hulluus on ja miten sitä voisi helpottaa.

Miten hulluussarjakuvat rahoitettiin?

Hulluussarjakuvia apurahoitti moni taho: blogia ja uutta kokoelmakirjaa ovat tukeneet Alfred Kordelinin Säätiö, Taiteen edistämiskeskus, Alli Paasikiven Säätiö ja Sarjakuvantekijät ry. Myös moni mielenterveysyhdistys on asettunut blogin henkiseksi tukijaksi.

Mitä Hulluussarjakuville kuuluu nykyään?

Elämäntilanteeni vuoksi en tällä hetkellä piirrä uusia tarinoita. Löydät tietoa sarjiksistani Instagram-tilini kautta (@viivi_rintanen) tai verkkosivultani.

Hulluussarjakuvia kertoo tarinoita siitä, kuinka hulluus on inhimillinen osa meitä. Toivottavasti löydät täältä jotain, mikä puhuttelee, tuntuu tutulta tai opettaa sinulle jotain uutta.

Hulluussarjakuvien äiti Viivi