Hulluussarjakuvien äiti Viivi!

Olen 29-vuotias sarjakuvataiteilija, graafinen suunnittelija, kuvisopettaja ja vähän hullu. Esikoisteokseni Mielisairaalan kesätyttö (Suuri Kurpitsa 2015) kertoo ajasta, jolloin olin kesätöissä mielenterveysosastolla. Tajusin, mitä hulluus on: aina inhimillistä, joskus väistämätöntä ja itselleni omakohtaista. Uusin teokseni Sarjakuvaterapiaa on kokoelma hulluussarjakuvia ja samalla ennen julkaisematon, omaelämäkerrallinen kuvaus psykoterapiasta ja siitä, että hulluus voi helpottaa.

Haluan sarjakuvissani näyttää mielenvikaisuuden monet kasvot: erilaiset hulluuskokemukset, läheisten huolen ja hoitohenkilökunnan auttamispyrkimykset. Mielenterveysongelmat koskettavat vähintään välillisesti jokaista elinaikanamme. Mutta silti hulluus on edelleen liian salattua ja vaiettua.

Tiedän, miltä häpeä oman mielenterveyden tilasta tuntuu. Pikkuhiljaa olen hyväksynyt ja pakon edessä paljastanut mielenvikaisuuteni. Minun oli uskallettava kirjassani kertoa itsestäni enemmän kuin yhdestäkään potilaasta, jotta saatoin olla varma, että käsittelen heidän tarinoitaan oikeudenmukaisesti. Kun kerroin, häpeä hälveni.

Siksi perustin tämän blogin. Vuosina 2015-2020 toteutin yhdessä tarinankertojien kanssa 20 hulluussarjakuvaa, jotka voit lukea täällä blogissa tai sarjakuvakokoelmasta, joka ilmestyy syksyllä 2020.

hulluussarjakuvia@gmail.com
Taiteilijasivuni
Instagram @viivi_rintanen

In English

Hulluussarjakuvia – or Comics about Madness is an inclusive, non-profit project where people send the creator (which is me, Viivi) real-life stories of madness. I script the stories with the storytellers and draw them into webcomics.

Hulluussarjakuvia is a Finnish comics blog about mental illness by us, the crazy people. Or the mentally ill, nuts, mad or the basket cases – you name it. In other places you might insult us with the namecalling, but not here. ”Mad” or ”madness” is a descriptive definition here. Even the solid truth and an identity for many of us.

My first graphic novel is based on the time I worked in a mental ward as a cleaner for three summers.  After seeing the people there I finally took a hard, compassioned look at myself. I was crazy too, a 20-something woman plagued with an eating disorder. If they were lovable human beings, wasn’t I too?

After that I commited of drawing about us crazies as long as the Finnish word for crazy, ”hullu”, was no longer an insult. There is still a long way to go: in Finland we are seen lacking something, failured or even dangerous. Madness is a taboo.

This is a place for real-life stories of our crazy lifes. We are the voices that are not usually listened to paradoxically because we are crazy. Therefore there has been an abundance on medical, political and discriminatory talk about us for centuries. Now we are here to fill in the blanks the experts have not yet realized are also very important: experience, honesty and mutual listening.

In Hulluussarjakuvia we show you how it feels to be crazy and give each other support. On the other hand we give you knowledge and experiences in the form of comics to fight the fearful prejudice or incorrect assumptions of us. Many of us discriminate ourselves and hide the mental difficulties we live in. That is one of the reasons Finland is still one of the top countries of suicide in Europe.

I will provide translations here little by little. Maybe an English domain shall see the light of day in the future. 🙂 If the stories resonate in you and you support our message, feel free to tell yours to me via email: hulluussarjakuvia@gmail.com.

Welcome!

Feel free to like us in Facebook and follow the upcoming stories there!

You can follow my work also in Instagram! @viivi_rintanen